Uusi, toivottavasti parempi vuosi 2019
Kauhistuneet fiilikset siitä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Paljon hyvää on jo tapahtunut, mutta myös paljon raskaita asioita. En selvinnyt edellisestä kokovartalon ja pään tt-kuvauksesta puhtain paperein, vaan päästäni -aivan korvan etupuolelta löytyi 1cm x 1cm kasvain. Olin leikkauksessa 8.1 ja samassa leikkauksessa vedettiin koko kurkku auki "aataminomenaan" saakka, koska leikkaava kirurgi halusikin poistaa samalla kaulan imusolmukkeet. Leikkausarpi on siis korvan keskikodasta aina tuonne kaulan juureen, ja koska pää kääntyy monta kertaa päivässä toipuminen on ollut kivuliasta ja paljon hitaampaa kuin tuossa päälaen leikkauksessa.
Naaman vasemman puolen halvaantumisen johdosta sain vielä yhden vaivan itselleni, kun puraisin takahampailla ilmeisesti melkoisen kovaa täysin puutuneeseen kieleeni, joka halkesi sivusta ja siinä on nyt noin 2cm syvä vekki. En tiedä tehdäänkö tälle mitään, lääkärin mielestä parantuu itsestään, mutta nyt reiluun viikkoon ei ole mitään tapahtunut.
Olin uudessa kokovartalon ja pään tt-kuvauksessa viime viikolla ja nyt viettänyt paljon unettomia, kauhunsekaisia ja itkuisia hetkiä peläten mitkä tulokset niistä tulee. Että lääkäri ilmoittaa, että syöpä on levinnyt kaikkialle vartaloon, tai kaikkialle aivoihin. Että mitään ei ole tehtävissä. Että saan aikaa vaan muutamia viikkoja.
Kaikki tämä on mielessä koko ajan ja on todella vaikea "nauttia joka päivästä". Onneksi myös muutamia ihania asioita on tapahtunut meidän perheelle. Mies sai hyvän työpaikan Heinolan kaupungista, johon olemme nyt asettuneet kalustettuun vuokra-asuntoon. Sen puolesta meillä kävi hyvä tuuri, omistaja lähti 2 kuukaudeksi Espanjaan lomailemaan ja me säästyimme huonekalujen ja kaiken irtaimiston ostamiselta, ja saamme tehdä sen nyt kaikessa rauhassa sitten uudessa kodissa. Katselimme koko joulukuun loppupuolen asuntoja Heinolan ja Lahden alueelta ja päädyimme aivan Ainon koulun vieressä olevaan 1956-luvun pienkerrostaloon, jossa on ihanaa -50 -luvun henkeä. Asunto ei ole kovin iso, mutta pienillä muutoksilla saamme siitä meille sopivan.
Pääsemme asuntoon vasta kuukauden päästä, joten nyt vain odotellaan. Se onkin pahinta, kun odotettavana on vain noita lääkärikäyntejä ja välissä ehtii kehitellä kaikki kauhuskenaariot omasta tulevaisuudesta.
Naaman vasemman puolen halvaantumisen johdosta sain vielä yhden vaivan itselleni, kun puraisin takahampailla ilmeisesti melkoisen kovaa täysin puutuneeseen kieleeni, joka halkesi sivusta ja siinä on nyt noin 2cm syvä vekki. En tiedä tehdäänkö tälle mitään, lääkärin mielestä parantuu itsestään, mutta nyt reiluun viikkoon ei ole mitään tapahtunut.
Olin uudessa kokovartalon ja pään tt-kuvauksessa viime viikolla ja nyt viettänyt paljon unettomia, kauhunsekaisia ja itkuisia hetkiä peläten mitkä tulokset niistä tulee. Että lääkäri ilmoittaa, että syöpä on levinnyt kaikkialle vartaloon, tai kaikkialle aivoihin. Että mitään ei ole tehtävissä. Että saan aikaa vaan muutamia viikkoja.
Kaikki tämä on mielessä koko ajan ja on todella vaikea "nauttia joka päivästä". Onneksi myös muutamia ihania asioita on tapahtunut meidän perheelle. Mies sai hyvän työpaikan Heinolan kaupungista, johon olemme nyt asettuneet kalustettuun vuokra-asuntoon. Sen puolesta meillä kävi hyvä tuuri, omistaja lähti 2 kuukaudeksi Espanjaan lomailemaan ja me säästyimme huonekalujen ja kaiken irtaimiston ostamiselta, ja saamme tehdä sen nyt kaikessa rauhassa sitten uudessa kodissa. Katselimme koko joulukuun loppupuolen asuntoja Heinolan ja Lahden alueelta ja päädyimme aivan Ainon koulun vieressä olevaan 1956-luvun pienkerrostaloon, jossa on ihanaa -50 -luvun henkeä. Asunto ei ole kovin iso, mutta pienillä muutoksilla saamme siitä meille sopivan.
Pääsemme asuntoon vasta kuukauden päästä, joten nyt vain odotellaan. Se onkin pahinta, kun odotettavana on vain noita lääkärikäyntejä ja välissä ehtii kehitellä kaikki kauhuskenaariot omasta tulevaisuudesta.
