Meidän elämä on tosiaan heittänyt härän pyllyä viimeisen vuoden aikana, ja osoite on muuttunut yhteensä seitsemän kertaa vuoden sisällä! Nyt olemme palanneet Suomeen ja asettuneet kaikista maailman paikoista Heinolaan. Mies sai täältä työn, ja kaipaan niin paljon nyt edes jotain vakautta elämään, että päätimme ostaa heti kuin mahdollista oman asunnon.
Muutettiin jo tammikuussa Heinolaan ja jouduttiin asumaan ja odottelemaan kalustettussa vuokra-asunnossa helmikuun 18. päivään saakka, kunnes pääsimme tähän omaan asuntoon. Kalustetussa sen vuoksi, ettei tarvinnut kalustaa sitä väliaikaista asuntoa, vaan saamme nyt rauhassa ostaa huonekaluja tähän omaan asuntoon.
 |
| Vilhon oma huone! |
 |
| -50 -luvun asunnon kauniit tapetit. |
 |
| Olohuone. |
 |
| Ainon oma huone. |
Asunto on tällä hetkellä kolmio, mutta olohuone, joka on yllä olevassa kuvassa on niin iso, että palautamme sen yhdeksi huoneeksi. Asunto on siis alunperin neliö. Ainon koulu on tien toisella puolella ja keskustaan on matkaa alle kilometri. Lahteen tulee matkaa noin 32 kilometriä, mutta täällä Heinolassakin on toistaiseksi palveluja riittänyt meidän tarpeisiin. Ainoa miinus on se, että junat tulee vain Lahteen saakka. Onneksi bussiyhteydet Helsinkiin on kuitenkin tosi joustavat.
Melkein samalla ovenavauksella meidän kanssa kotiin muutti myös kaksi uutta perheenjäsentä Pontus ja Pipsa. Pitkään ollaan kissanpennusta puhuttu, mutta aina se on jäänyt (ja hyvä niin, koska muutot). Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että pitää tehdä asioita, joita oikeasti haluaa, eikä odottaa.
Syövän osalta mennään nyt suhteellisen vakaassa tilanteessa. Leikkauksesta olen toipunut melko hyvin, vasen käsi ei vielä toimi
oikein kunnolla ja yritän kuntouttaa sitä nyt fysioterapialla. Käsi ei
kestä roikkumista, vaan leikatulle kaulan alueelle alkaa särkeä. Vasen
puoli kasvoista on vielä turvoksissa ja tunnoton, mutta onneksi kieli on
sentään parantunut eikä puhuminen ja syöminen ole enää niin vaikeaa. Olen nyt tiputushoidossa, jota saan joka 3. viikko Meilahdessa. Hoidosta ei ole tullut tähän mennessä mitään sivuoireita, joten olen sietänyt lääkettä hyvin. Nyt odotellaan seuraavia kuvauksia, ja sitten selviää taas missä mennään taudin mahdollisen leviämisen suhteen. Toivotaan puhtaita kuvia siis!
