Kolin tyttö vihdoinkin Kolilla!

Nyt on jo pari viikkoa hurahtanut töiden parissa ja kaikkea uutta ja vanhaa opetellen täällä Maatilamatkailu Jänisvaarassa. Mies jäi kesälomalle ja on nyt virallisesti lasten kanssa kotona, kun minä käyn päivittäin töissä. Lähdettiin Kuopiosta ei yhdellä- vaan kahdella autolla, koska tavaraa nelihenkisen perheen arjen pyörittämiseen tarvitaan ilmeisesti pakettiautollinen JA henkilöautollinen. Lisähaasteen arkeen tekee se, että asumme mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä.

Arki on tässä kuitenkin lähtenyt pyörimään, ja mies saa viettää nyt laatuaikaa (vaikka eikös se kaikki aika ole?) lasten kanssa esimerkiksi retkeilllen. Siihen Kolilla onkin mitä parhaimmat mahdollisuudet.

Alunperin minulle ja siskolle väsätty puumaja. Vieläkin erinomaisessa kunnossa keskellä satumetsää.

Tänään lapset teki retken Pirun kirkkoon.

Ja Ukko-Kolille:

Mutta ei tämä arki ole pelkkää juhlaa, välillä myös ruusuilla tanssimista:

Nyt tällä asiakkuus- ja markkinointipäällikön tittelillä meikäläisen pesti oli valokuvaaminen. Jatkokehittelin tätä jokavuotista urakkaa jo niin, että asiakkaat voivat ostaa pääsylipun kivenkeruuseen ja halutessaan ostaa vaikka kausikortin, tätä kun tehdään joka vuosi.

Aino oli ihan laittautunut kivenkeruuta varten.

Huijui! Akka ratissa!

Meidän arki on siis muuttunut aika lailla ja tulee vielä entisestäänkin vaan muuttumaan. Miehen piti jäädä koti-isiksi ensi vuodeksi, mutta saikin rehtorin pestin Kontiolahdella (#village # near # Joensuu) joten mun nousujohteinen urakehitys jääkin lyhyeksi kuin 

häntä.

Mutta eipä se mittään! Yllärinä tuli myös sellainen seikka, että päästään JO ENSI VIIKOLLA katsomaan meidän asuntoa Joensuussa! Iiik! Mua jännittää niin paljon! Olen käynyt jokunen vuosi sitten siellä, mutta jostain syystä en muista mitään ja parhaimmat ja terävimmät muistikuvat mulla onkin asunnosta lapsuusvuosilta. Kyseessä on siis minun lapsuudenkoti, jossa asuin ikävuodet 0-9-vuotta.