Paluu potilaaksi
Tai itseasiassa, enhän ole ollut potilaana oikeastaan koko kolmena sairastaneena vuotenani. Olen elänyt melko normaalia elämää: hoitanut kotia, lapsia, aloittanut opiskellut ja opiskellut nopeassa tahdissa, lähes valmistunut mittatilausompelijaksi, tehnyt töitä ja puurtanut kesämökillä. Yrittänyt jaksaa kaiken tämän keskellä, vaikka tulevaisuus on koko ajan epävarmaa ja pelottavaa ja välillä kaiken tekeminen tuntuu turhalta, koska ei voi tietää miten kauan elämä jatkuu. Kuva kesän alkupäiviltä. Toukokuussa sain jo tietää, että syöpä on antanut merkkejä olemassaolostaan niin, että selkärangan metastaasit ovat aktivoituneet. Tehtiin lisäkuvauksia, ja otettiin koepaloja reidestä löydetystä pienestä metastaasista sekä olkapäästä samanlaisesta. Lääkehoidon aloituksesta puhuttiin, mutta lääkärikokouksessa haluttiin ensin vielä selvempiä merkkejä taudin leviämisestä ja aktivoitumisesta. Mentiin jo heinäkuuhun ja oikea jalka alkoi ensimmäisen kerran kipeytyä. Huomasin sen, kun ajoin mökillä p
