tiistai 18. syyskuuta 2018

Puoliväli

Tehtiin tosi lyhyt pieni reissu Kolille ja mökille Heinävedelle viikonloppuna ennen sädehoitojen alkamista. Nyt alkaa olla ruska parhaimmillaan!






Sädehoito alkoi eilen, ja saan sitä nyt 25 kertaa joka arkipäivä noin minuutin verran. Jokainen sairaalakäynti kestää kuitenkin mitä tahansa 10min - 90 min, koska ajat on tosi usein myöhässä. Se on aika hankalaa lastenhoidon kannalta, eikä auta muu kuin ottaa lastenhoitaja aina kahdeksi tunniksi varmuuden vuoksi. Kaikkea tulee suoritettua tosi prosessinomaisesti, vie lasta hoitoon, ajaa omiin hoitoihin, käy labroissa, vaihtaa siteitä, syö lääkkeitä. Sitten joskus havahtuu ja tulee sellainen out of body experience, kun on menossa hoitoihin ja huomaa olevansa syöpätautien poliklinikalla tai sädehoitojen suunnittelussa, että oikeesti mä olen täällä ja tää tapahtuu mulle.

Hoidot siirtyivät Kotkaan, eli minun ei tarvitsekaan onneksi tämän takia olla Helsingissä tai matkustaa sinne joka päivä. Vuokrasin pienen yksiön Kotkasta Hovinsaarelta läheltä sairaalaa lokakuun loppuun saakka. Asunto on kalustettu, joten meidän ei tarvinnut kuin raahata omat romppeet 3. kerrokseen, eli päästiin aika kivuttomasti tällä kertaa : )








Meidän tavarathan pitäisi kaiken järjen mukaan mahtua kahteen matkalaukkuun, koska enempää emme saa lentokoneeseenkaan viedä. Jostain syystä kaikenlaista nyssäkkää ja ylimääräistä laukkua on jo nyt matkassa? Matkalaukullinen, jossa on kankaat, kaavat ja muut ompelutarvikkeet, yksi laukku, jossa on tavarat, joita tarvitsemme nyt, mutta emme ota mukaan Qatariin ja tietenkin saumuri, ompelukone ja peittari.




19.10 on viimeinen sädehoito, johon mennessä on otettu uudet tt-kuvat ja lääkärin tapaaminen. Leikkaus oli 10.8 ja nyt 18.9 joten suurin piirtein puolivälissä mennään, kun ajatellaan tätä meidän erossaoloaikaa. Pääsisimme lähtemään heti 19.10 jälkeen ja seuraava lääkäriaika olisi marraskuussa 14 päivä, joten saisin pidemmän tauon hoitoihin ja ehtisimme edes pienelle lomalle Qatariin. Äsken kuitenkin hoitaja Meilahdesta soitti, ja sanoi, että uusi aika on 29.10, joten juuri tuohon väliin. Pyysin vielä varmistamaan lääkäriltä ja siirtämään jompaan kumpaan päähän tuon ajan. Katsotaan onnistuuko.


keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Suomessa ja Qatarissa

Pientä lisäjännitystä elämään tuo tällä hetkellä syövän, hoitojen, toipumisen, lääkevasteen ja kaiken muun ohella se, että puolet perheestä asuu lähes toisella puolella maailmaa.



Me tosiaan olimme koko perheenä muuttamassa Qatariin, kun saimme "viime tipassa" tietää, että olen sairas. Olimme myyneet kaiken omaisuutemme ja kaikki loput, itselle tärkeät tavarat, mitkä oli läpäisseet tiukan seulan -viety kesämökille. Molemmat autot sopivasti hajosivat, niin niistä päästiin helpolla eroon. Irtisanottiin päiväkotipaikka, koulupaikka, työpaikka ja käännettiin postit kesän ajaksi kesämökille ja siitä eteenpäin Qatariin.

Qatarissa meitä oli odottamassa miehen työpaikka, asunto ja lapselle koulupaikka. Minun oli tarkoitus olla kotiäitinä Vilhon kanssa, kunnes hän menisi esikouluun ensi syksynä ja panostaa lapsiin, pyrkiä siihen, että he oppisivat sujuvan englannin ja arabian kielitaidon.



Kaikista huonoista vaihtoehdoista valitsimme niin, että mies lähtee kouluikäisen kanssa Qatariin ja minä jään pienemmän kanssa Suomeen. Toiveena, että tulisimme mahdollisimman pian perässä. Emmehän tieneet, riittäisikö pelkkä leikkaus, ja pääsisimme parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa jo toipumisen jälkeen tulemaan perästä. Koko ajan on ollut selvää, että he tulevat Qatarista takaisin Suomeen heti kun minä pyydän.

Nyt olemme olleet erossa 3 viikkoa, ja kaikki on sujunut melko hyvin. Kouluikäinen on niin pyörällä päästään kaikesta uudesta ja ihmeellisestä, että ei ole tainnut hoksata vielä että jotain puuttuu : ) Uudessa kodissamme on uima-allas ja merikin aivan vieressä. Koulu alkoi muutama päivä sitten, ja jo se itsessään on valtava muutos vieraine opetuskielineen.





Pienempi sen sijaan on ikävöinyt jonkin verran. Tai kyllähän minä tässä vieressä näen hänen ikävän herkemmin. Se on kuitenkin pientä kyselyä nukkumaan mennessä, päiväthän menee 4-vuotiaan omissa tärkeissä touhuissa. Valitsimme asuinpaikaksi Haminan, josta on helppoa käydä Helsingissä hoidoissa ja pääsimme miehen sukulaisten luokse asumaan. Vilho on aloittanut jo päiväkodinkin täällä, eli arki alkaa asettua siinä mielessä uomiinsa.

Minulle riittää tieto, että kaikki on siellä hyvin. Arki on alkanut sujumaan myös Qatarissa eikä lapsi itke silmiään päästä kykenemättä mihinkään muuhun. Haluaisin tietenkin enemmän kuin mitään muuta olla siellä ja mukana kaikessa siinä uudessa ja ihmeellisessä mitä lapsen elämässä nyt tapahtuu. Meillä on kuitenkin vahva perhe. Me selvitään tästä ajasta, ja tämä tulee olemaan pieni jakso tässä koko kokonaisuudessa. Mauri on mun kallio. Siitä saakka, kun sain tietää Mauri on pitäny mut pystyssä ja uskonu koko ajan meidän tulevaisuuteen, vaikka olen itse ollut lapio kädessä suunnittelemassa omaa hautapaikkaa. Vaikka ollaan kaukana ja tietenkin haluaisin vaikeille polikäynneille Maurin mukaan (onneksi ne vaikeimmat taitaa olla takanapäin) niin silti mä saan tarvittavan voiman käydä tän läpi "yksin", koska meillä on niin vahva usko tulevaisuuteen, ja että kaikki tulee olemaan vielä paremmin, ja ollaan vielä yhdessä.

Näkymä uuden kodin parvekkeelta.

Lapset ovat mun mielestä ymmärtäneet tilanteen tosi hyvin. Ollaan joka päivä videoyhteydessä. Jos näyttää siltä, että hoidot vain venyvät, aiomme tehdä vaikka viikonloppureissun Qatariin tai sitten he Suomeen.
Ja kohtahan on jo syysloma.



torstai 30. elokuuta 2018

Ilon ja onnen päivä!

Pääsin kampaajalle pesettämään hiukseni!



3 viikkoa leikkauksesta, jonka jälkeen hiuksia ei ole pesty eikä harjattu. Olin kyllä itsekin aika järkyttynyt missä kunnossa hiukset oli! Luulin, että selviän noin puolessa tunnissa kampaajalta, kun hiukset pestään hyvin, ja harjataan. Kokonaisuudessaan käynti kesti 2 ½ tuntia.


Hiukset oli loppujenlopuksi yhdeltä sivulta niin rastoittuneet, että ei auttanut muu kuin leikata.


 Mutta mikä fiilis, kun hiukset on puhtaat! Ihan parasta! Ja vaikka kaikki hiukset olisi leikattu pois, silti sekin olisi parempi, kuin se likainen, liimainen, vielä leikkausainemömmöinen pesä, hyi!


Toiselle puolelle jäi näin paljon hiuksia (ainakin toistaiseksi) ja toiselle puolelle sain trendikkään puolikaljun (vai joko se on meneen talven lumia?)


Hoitosuunnitelma

Eilen vihdoin koitti The Day, ja sain Helsingissä vihdoin tietää jatkoista.
Leikkaushan onnistui hyvin, ja melanooma saatiin poistettua syvyys ja leveyssuunnissa, yhdestä sateliitista lääkäri oli vähän huolissaan, joka oli lähimpänä leikkausalueen reunaa.
Saan nyt 5 viikkoa sädehoitoa joka arkipäivä noin 10 minuttia kerrallaan. Ennen sädehoitojen alkamista käyn Meilahdessa vielä kerran tai kaksi näytillä, joten tuon viiden viikon alkamista pitää odottaa ehkä ainakin viikko. Sädehoidot voi alkaa vasta, kun pää on tarpeeksi parantunut.



Sädehoito annetaan Meilahdessa, eikä minua voi siirtää esimerkiksi Kuopioon (joka olisi mulle tutumpi kaupunki). Tämä aiheuttaa myös vähän logistisia ongelmia, kun asumme tällä hetkellä Haminassa, josta pääsee kyllä nopeasti 1½ tunnissa Helsinkiin, mutta en voi käyttää omaa autoa, ja bussimatkoihin menee tuhottoman paljon aikaa (eilen Hki-Hamina 4 tuntia).

Sädehoidon jälkeen katsotaan tilannetta uudestaan. Tarvitseeko leikata tai aloittaa lääkitys. Lääkityksen aloittaminen tarkoittaa sitä, että en voi lähteä Suomesta useaan kuukauteen. Myös tuo lääke annettaisiin Meilahdessa.

Nyt kuitenkin 5-viikkoissuunnitelma on valmiina, enkä halua ajatella pidemmälle. Olen ehkä koko vuoden Suomessa, ja se on vähän liian masentava ajatus.

Syöpää löytyi myös imusolmukkeista kaulalta. Ne ovat kuitenkin niin pieniä, että niille ei tehdä mitään, ei edes sädetetä. Olen kuitenkin tiiviissä seurannassa seuraavat viisi vuotta. Joudun siis joka tapauksessa lentämään Suomeen kontrolleihin tiheästi, aluksi 3 kuukauden välein, mutta ei se haittaa, enkä oikein jaksa edes nähdä niin kauas.

Oikean puolen imusolmukkeiden leikkauskohta.

Vasemman puolen imusolmukkeiden leikkauskohta.
Olen kuitenkin tosi helpottunut, vaikka hoidot jatkuvatkin vielä aika massiivisina. Jos lääkäri olisi sanonut eilen, että "olet terve, tervemenoa!" niin olisin varmaan pudonnut niin tyhjän päälle päälimäisenä ajatuksena, että vielä se syöpä jossain piileksii. Ihan hyvä, että saan vielä hoitoa. Jos tästä hengissä selviää, ja saan vaikka muutaman vuoden, niin siinä aikajanassa tämä on lyhyt aika.

Loviisan vanhat talot

Bongasinpa Facebookista myös Loviisan vanhat talot -tapahtuman, sinne siis! Kolme pientä lasta mukana, mutta onneksi löydettiin Onnelin ja Annelin leikkipuisto, joka toimi lapsiparkkina, mahtavaa!


Katseltavaa ja nähtävää riitti tällä kertaa ihan talojen ulkopuolella, koko kaupunki oli yhtä markkinaa ja kirpputoria, asukkailla oli pihakirppisten lisäksi pop up kahviloita pihamailla ja vaikka ihan suoraan ikkunasta.




Koska sunnuntai, niin asuntoesittely. Kävimme katsomassa tämän 249,000 euron ihanuuden, vaikka itse välittäjänä inhoankin tällaisia esittelyturisteja. Mutta hei, esittely oli Loviisan vanhat talot -päivänä!











Olen ehkä rakastunut koko sydämestäni Loviisaan. Voisin muuttaa tänne heti.

Ompeluterapiaa

Kaikista pahinta tässä kaikessa on toimettomuus. Tuntuu, etten voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Odottaa ja odottaa. Onneksi voi myös ommella.

Kaava: Upea Clothing
Kangas: Eurokankaan Villikissa
Materiaali: trikoo
Koko: 122 cm
Muokkaukset: selkänarujen sijasta selkärusetti
Kenelle: Kummityttö <3





Kaava: Oma sovellus
Kangas: Dalmatialainen muistaakseni Kärkkäiseltä joskus vuosia sitten, musta Eurokankaasta
Materiaali: trikoo
Koko: 98 cm
Kenelle: Kummitytön pikkusisko

Pipon ohje: punatukkajakaksikarhua.blogspot.com


Kaava: Ottobre 4/2018 Home forest
Kangas: Salama McQueen Eurokankaasta
Materiaali: trikoo
Koko: 92 cm (ja hyvin sopiva, jopa reilu meidän 104cm käyttävälle 4-vuotiaalle)
Muokkaukset: lahkeisiin pitkät resorit
Kenelle: Vilho


Jaksoin jopa ommella yhdessä lasten kanssa. Jokainen halusi tehdä oman koirapehmolelun, mutta päivän mittaan ne taisi muuttua lehmiksi, kissoiksi ja hevosiksi. Pienimmät liimasivat omiinsa silmät ja jaksoivat vähän täyttää, mutta kummityttö teki omansa alusta loppuun saakka itse!


Helsingin bussimatkoilla ja terveyskeskuksen odotusaulassa pitää olla myös jotain tekemistä. Nyt kun elämä on yhtäkkiä kovin toimetonta kiinteistönvälittäjävuoden jälkeen, kannan joka paikkaan mukanani kirjaa ja kudetta. Olen myös ladannut kännykkään äänikirjasovelluksen. Kirjaa kuunnellessa voi tehdä samalla käsitöitä ja saa omien ajatusten sekopäisen virran katkeamaan. Suosittelen.


Outokummun vanhat talot

Teksti noin kuukauden takaa, jäänyt julkaisematta aikaisemmin.

Lähdimme elokuun ensimmäisenä viikonloppuna OkuFest -tapahtumaan Outokumpuun, koska halusin mennä Outokummun vanhat talot -kierrokselle.

Siskoni asuu Outokummussa, joten siellä tulee käytyä silloin tällöin. Outokummussa on ihania taloja!
Jossain vaiheessa mietimme miehen kanssa Outokumpua paikkakuntana, jos olisimme sattuneet saamaan sieltä töitä. Bongasin nopeasti unelmatalonkin, jonka olisimme voineet ostaa kodiksemme. Vanha, alkuperäisessä kunnossa oleva, täydellinen. Löytynee vieläkin Etuovesta?

https://www.etuovi.com/kohde/1175835?sc=M1289490864&pos=14

(Markkinoidaan nyt vähän, vaikka meneekin kilpailijan piikkiin :)



Kiersimme taloja Outokummun keskustan läheisyydessä kävellen, joten ihan kaikkia ei valitettavasti ehditty eikä jaksettu kiertää. Tässä kuitenkin pienet esittelyt taloista, joissa kävimme.

Kyykeri 5


"Kyykeri 5 valmistui vuonna 1917 ja kaivosyhtiö suunnitteli sen 16 työläisperheen taloksi. Kyykeri 5:ssä asuttiin siis tiiviisti ja korkeimmillaan sen asukasmäärä oli lähes 100 henkilöä. Rakennus muutettiin kaivoksen poikamiesten asuntolaksi vuonna 1957. Tuolloin asumiseen oli jo tullut väljyyttä, sillä rakennus suunniteltiin 25 poikamiehelle. Tänä päivänä rakennuksessa toimii majoitus- ja ravintolapalveluita järjestävä Kyykerin Kartano."

Aivan ihana, taidolla restauroitu, kaunis. Menkää tänne, jos yövytte Outokummussa!

Kyykeri 2

"Ruotsalainen arkkitehti Gustaf Wickman suunnitteli Kyykerinkadun alkupäähän kaksi identtistä rakennusta, jotka nimettiin Kyykeri 1:ksi ja Kyykeri 2:ksi. Rakennukset valmistuivat työnjohtajien ja erikoisammattimiesten asuintaloiksi. Vuonna 1912 valmistunut Kyykeri 2 on tyyliltään ensisijaisesti jugendia, mutta kohteessa on myös klassismin vaikutusta. Jugendista kertovat muun muassa pieniruutuiset ikkunat ja klassismista taas tietty symmetrisyys".

Ulkopuolelta upea, kuin Huvikumpu. Sisältä taiteilijakoti, yläkertaan ei päästy. Ihana pihamaa ja puutarha.




Vanha konttori


"Outokumpu Oy:n ensimmäinen paikallinen konttorirakennus valmistui vuonna 1913 suunnittelijana arkkitehti Uno Ullberg. Rakennus toimi hetken myös koko Outokumpu -yhtiön pääkonttorina. Rakennus on säilynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan. Merkittävin ulkoinen muutos toteutettiin 1920 -luvulla, kun sen sisäänkäynnin yhteyteen valmistui kaksikerroksinen kuistiksi tarkoitettu osa, joka liitettiin myöhemmin osaksi sisätiloja. Kun pääkonttoritoiminnot loppuivat, rakennus toimi mm. Outokummun kaivoksen majoitustilana ja Vuonoksen kaivoksen konttoritilana. Outokumpu Oy:n luovuttua rakennuksesta se on ollut omakotitalona."

Valitettavasti emme päässeet taloon sisälle, mutta pihalla oli omistajapari kertomassa talon historiasta. He kertoivat, että talo seisoo käytännössä tyhjän päällä, maan alla menee kaivoksen luolastoa. Vieressä olevilta tonteilla olevat talot olivat maan vajoamisten takia sortuneet, ja jäljellä oli enää talojen raunioita. Maan vajoamista on aikanaan seurattu, mutta enää sille ei ole kuulemma tarvetta.





Maatila


"Outokumpu Oy rakensi 1930-luvun lopulla maatilarakennusten kokonaisuuden entisen Ylä-Kaasila -nimisen tilan pihapiiriin. Jälkimmäisestä on jäänyt jäljelle entinen päärakennus, joka on valmistunut todennäköisesti 1800-luvun lopulla. Uusia, 1930-luvun lopun tilan rakennuksia olivat uusi päärakennus, navetta, puutarhurin entinen asuintalo ja viljamakasiini. Nämä rakennukset suunnitteli arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist. Outokumpu -yhtiö harjoitti tilalla maatilatoimintaa vuoteen 1958 saakka liittyen kaivosyhdyskunnan elintarvikehuoltoon. Yksityisomistuksessa maatilan rakennukset siirtyivät Outokumpu Oy:ltä vuonna 1989."

Ihana miljöö, iso, rakennusten ympäröimä pihapiiri, joka oli kauniisti laitettu. Kaksi vanhaa rakennusta, joista toisessa pääsimme käymään. Siellä oli säilytetty alkuperäinen, vanha tunnelma. Navetan vintillä pidettiin kirppistä ja pienessä pihapuodissa lapset möivät limsaa ja pientä evästä. Idylliympäristö lasten kasvatukseen!











Kallela


"Kallela -niminen rakennus suunniteltiin kaivoksen sulattomestarin asunnoksi ja sen julkisivut toteutettiin jugendklassismin muotokielellä. Rakennus ei ole enää alkuperäisessä asussaan, sillä sitä on laajennettu noin kolmanneksella. Laajennus on toteutettu todennäköisesti vuonna 1919. Myös julkisivujen vuoraus ja ikkunat on uudistettu. Rakennus on runkorakenteeltaan poikkeuksellinen kohde, sillä se on toteutettu pystyhirsin. Yksityisomisteiseksi omakotitaloksi se siirtyi vuonna 1989."

Harmillisen huono kuva tästä ihanasta Kallelasta. Tämänkin omistaa taitelijaperhe, mutta tällä hetkellä talossa asuu opiskelijoita. Tässä talossa oli parasta valtavan iso puoliympyrän muotoinen terassi talon päädyssä sekä aito hippitunnelma. Talo on pikkasen syrjemmässä, ei ihan keskustassa, joten ihana oma rauha ja kaunis pihamaa.



Hollola


"Talon on suunnitellut Gustaf Wickman vuonna 1912. Arkkitehtuuriltaan se edustaa myöhäisjugendia lisänään klassismin piirteitä. Jugendille tyypillistä ovat esimerkiksi ikkunoiden pienet koristeruudut, ja klassismia on julkisivun symmetrisyys. Virkailija-asunnon ensimmäinen asukas oli diplomi-insinööri Armas Hollo, jonka mukaan talo on saanut nimensä. Myöhemmin talo on toiminut myös ruokala-, majoitus- ja kerhotilana. Yksityisomistukseen Hollola siirtyi 1980-luvulla." 

Tämän talon omistaja kertoi, että he olivat muuttaneet Outokumpuun ja juuri saaneet ison remontin valmiiksi, eikä heillä ollut aikomustakaan muuttaa. Sitten tämä talo tuli myyntiin, ja pakkohan se oli ostaa. Niinpä!

Siskon luokse ajetaan tämän talon ohi. Aina olen ihastellut.


Vanha sairastupa


"Arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema kaivoksen sairastupa valmistui vuonna 1914. Rakennus tunnettiin myös nimellä Kalmisto, kun rakennuksen kellaritiloja käytettiin ruumishuoneena. Rakennus poistettiin sairaalakäytöstä 1930-luvun lopulla, kun Outokummun kaivosyhdyskuntaan valmistui uusi sairaala. Tämän jälkeen rakennuksessa on toiminut mm. hammaslääkäri, Outokumpu Oy:n Kaivostekninen ryhmä ja kotiteollisuusneuvonta-asema. Vuonna 2000 rakennus siirtyi yksityiselle omistajalle ja se muutettiin omakotitaloksi. Tyylillisesti vanha sairastupa on sekoitus jugendia ja klassismia."

Tämä oli myös ulkokohde, olisi ollut  mukavaa päästä katsomaan kellaritilojen tämän hetkinen käyttötarkoitus!






Pappilarakennus


"Outokummun seurakunnan entinen pappilarakennus ja kirkkoherranvirasto on valmistunut vuonna 1957. Sen on suunnitellut arkkitehtuuritoimisto Sam Salvesen vuonna 1956. Rakennus on toiminut kirkkoherran virka-asuntona 1990-luvulle asti, jonka jälkeen asunto-osa on ollut vuokra-asuntona. Lisäksi rakennuksessa on toiminut kirkkoherranvirasto vuoteen 2007 asti. Vuonna 2008 rakennus siirtyi seurakunnalta yksityisomistukseen, jonka jälkeen rakennuksessa ja sen pihapiirissä on tehty mittavia remontointi- ja kunnostustoimenpiteitä. Rakennus toimii nykyään yksityisasuntona."

Viimeisenä aivan Outokummun keskustassa vanha Pappila, joka on ulkoa pidetty lähes alkuperäisessä kunnossa, käsittääkseni tuo terassi sisäpihalle ei kuulu alkuperäiseen. Tästäpä ei oikeastaan muuta sanottavaa, kuin että remontoitu vastaamaan kaikkia 2017-2018 lukujen valmispakettitaloja sisältäpäin. Toki sisäratkaisuissa on sellaista luksusta, mitä missään ylläolevissa taloissa ei ole (eikä toivottavasti tule olemaankaan) poreammeineen ja blig blig kaakeleineen, mutta mitään alkuperäistä ei valitettavasti ollut säästetty ja siten meni mun kierroksen suosikkilistan viimeiseksi.



Otin kuvan sisäpuolella vain olohuoneesta, jossa oli kivoin fiilis!


Lopuksi vielä parin biisin verran Jukka Poikaa, enempää ei ehditty, kun venähti tuo kierros.


Lopuksi mun piti vielä sanoa näille tyypeille hyvästit :'(



Kävin vielä viimeisen kerran kaupugissa maanantaina palauttamassa meillä pari kuukautta lainassa olleen auton, ja tulin takaisin mökille junalla. Niinpä! Meidän mökille pääsee junalla!