Uusia hiuksia
Jos mun syöpä ois sattunu tulemaan pään sivuille, tänne korvien yläpuolelle ja ympäristöön, niin olisin ilmeisesti hiustyylin puolesta aika trendikäs. Harmi että se tuli otsasta takaraivon suuntaan noin 10x10cm alueelle, eli mulla on nyt tällainen kranssi tyyppinen hiustyyli, kaikkialla kasvaa hiuksia paitsi keskellä. Ja toisin kuin useilla syöpäpotilailla, joilla sytostaattien vaikutuksesta hiukset lähtevät kokonaan pois, mutta tulevat takaisin, niin minulle ne ei koskaan kasva takaisin. Koska reidessä ei kasva hiuksia.
Mutta, onneksi peruukkimaksusitoumus! Sain meidän veronmaksajien rahoilla ostaa itselleni mieluisen tupeen.
Päätin ajella kaikki omat hiukset pois, koska peruukinkin käyttäminen on mieluisampaa niin. Peruukki on yllättävän huoleton ja helppo, eikä niin kuuma kuin ajattelin. Hiukset on tosi sileät ja aina kauniit, toisin kuin päässä kiinni kasvavat hiukset. Toki tätäkin pitää huoltaa, mutta aika vähällä pääsee verrattuna omiin hiuksiin.
Itse alan olla kyllä jo niin turtunut tähän uuteen häikäisevään lookkiin, että en edes huomaa tätä kauhistella. Lisäksi lapset ovat suhtautuneet tähän tosi mutkattomasti. Ne kysyi vaan: onko se kipeä, ja that's it. Ei ole kipeä, niin mitäpä siitä sitten.
Nyt on onneksi pipokelit, niin pääsen helpolla, mutta varmasti jossain vaiheessa, ainakin lämpimillä ilmoilla tämä alkaa nyppiä. Tai sitten sitä vaan turtuu niin paljon että menee pää paljaana vähät välittäen muiden kauhisteluista.
Vilho lomailee nyt savossa, joten vietän hyvin eriskummallista yksineloa täällä yksiössäni. Elossa ei sinällään mitään eriskummallista, lähinnä nukun ja katson telkkaria, mutta se on eriskummallista, että saan niin tehdä! Yksin, ei huollettavia! Yritän ladata akkuja ja nukkua mahdollisimman paljon varastoon. Nukuin 8 tunnin yöunet ja heräsin juuri 3 tunnin päiväunilta. Ihanaa.
Mutta, onneksi peruukkimaksusitoumus! Sain meidän veronmaksajien rahoilla ostaa itselleni mieluisen tupeen.
Päätin ajella kaikki omat hiukset pois, koska peruukinkin käyttäminen on mieluisampaa niin. Peruukki on yllättävän huoleton ja helppo, eikä niin kuuma kuin ajattelin. Hiukset on tosi sileät ja aina kauniit, toisin kuin päässä kiinni kasvavat hiukset. Toki tätäkin pitää huoltaa, mutta aika vähällä pääsee verrattuna omiin hiuksiin.
Itse alan olla kyllä jo niin turtunut tähän uuteen häikäisevään lookkiin, että en edes huomaa tätä kauhistella. Lisäksi lapset ovat suhtautuneet tähän tosi mutkattomasti. Ne kysyi vaan: onko se kipeä, ja that's it. Ei ole kipeä, niin mitäpä siitä sitten.
Nyt on onneksi pipokelit, niin pääsen helpolla, mutta varmasti jossain vaiheessa, ainakin lämpimillä ilmoilla tämä alkaa nyppiä. Tai sitten sitä vaan turtuu niin paljon että menee pää paljaana vähät välittäen muiden kauhisteluista.
Sädehoidon osalta mennän puolessa välissä! Ihan mahtavaa. Enää 3 viikkoa ja sitten mun ja Vilhon peput on toivottavasti tiukasti Qatarin koneen penkissä. Ainakin yritän saada lääkärit vakuuttuneeksi tästä. Kotkan syöpälääkäri lupasi, että sädehoitojen jälkeen on oltava 3 viikkoa taukoa joka tapauksessa lääkehoidon aloittamiseen, jos se aloitetaan (todennäköisesti aloitetaan). Meilahden syöpälääkäri onkin sitten asia erikseen...
Vilho lomailee nyt savossa, joten vietän hyvin eriskummallista yksineloa täällä yksiössäni. Elossa ei sinällään mitään eriskummallista, lähinnä nukun ja katson telkkaria, mutta se on eriskummallista, että saan niin tehdä! Yksin, ei huollettavia! Yritän ladata akkuja ja nukkua mahdollisimman paljon varastoon. Nukuin 8 tunnin yöunet ja heräsin juuri 3 tunnin päiväunilta. Ihanaa.
