Jäätiejuoksu Kolilla 21.3
Ilmoittauduttiin miehen kanssa jäätiejuoksuun viime vuonna 2014, joka on aika uusi tapahtuma Kolilla. Siinä juostaan siis jäätä pitkin Kolin Merilänrannasta Lieksan Vuonislahteen 7 kilometrin matka ja takaisin, eli yhteensä 14 kilometriä, ja toinen sarja 28km eli sama reissu uudestaan. Tuo viime vuotinen juoksu jäi kuitenkin juoksematta, kun kevät ja lämpimät säät tulivat niin aikaiseen ja jäät oli liian heikossa kunnossa!
Osallistuminen siirtyi tälle vuodelle ja koko alkuvuosi meni aika epävarmissa fiiliksissä näinkö tänäkään vuonna päästään juoksemaan. Juoksu järjestettiin lauantaina 21.3 kello 12 ja alkuviikosta tuli varmistus, että jää on tarpeeksi vahvaa.
Harmillisesti meidän perhe on ollut koko alkuvuoden vähän väliä kipeenä ja juuri tuo juoksuviikko oltiin kuumeessa. Oltiin miehen kanssa jo lähes varmoja, että perutaan tuo juoksureissu, mutta torstaina olo oli jo sen verran parempi, että pääsin vielä viimeiselle (ja viikon ensimmäiselle) testilenkille. Perjantai menikin sitten lepäillessä tuon torstain reilun seiskan jälkeen, mutta lauantaina heräsin ihan fressinä ilman taudin hiventäkään!
Ei siis muta kuin lähtöviivoille!
Ei taida välittyä kuvista, mutta ilman oli ihan järkyttävä! Tuuli niin kovaa, että tukka meinasi lähteä päästä enkä meinannut luopua tuosta toppatakistani ennen kuin lähtölaukaus kajahtaisi, oli niin kylmä!! Odoteltiin jään reunalla (tai minä metsän reunalla puiden siimeksessä, jossa ei tuullut ihan niin kovaa) puolisen tuntia ja tuli ihan järkyttävä pakokauhu siitä, että en voi juosta, on liian kylmä. Yhtäkkiä rupesin pelkäämään, että joudun keskeyttämään juoksun, koska selällä todennäköisesti tuulee vielä kovempaa, enkä tule kestämään kylmää. Varusteetkin tuli kirottua monta kertaa, en edes pipoa ollut tajunnut ottaa!
Vihdoin päästiin juoksemaan, ja kyllä helpotti heti ensimmäisten muutaman sadan metrin jälkeen, kun kroppa alkoi nopeasti lämpenemään. Mikäs siinä oli sitten lönkytellessä, Ice Bugit piti hienosti eikä askelta tarvinnut varoa yhtään. Ihan loistava kenkä. Pikkasen jännitti ensimmäisessä -ja siinä ainoassa- mutkassa, jossa vettä oli kertynyt jäälle aika paljon ja yhtäkkiä jää alkoi narista jalkojen alla tosi uhkaavasti. Onneksi sen jälkeen ei enää sen kummemmin paukkunut. Juoksu sujui yllättävän hyvin vaikka viikko oltiinkin oltu kipeänä ja juoksua oli kertynyt aika vähän. Sattui hyvä päivä jaloille! Ja selälle, joka on kipuillut koko alkuvuoden myös.
Ajettiin rannasta takaisin Alamajalle, jossa alkubriiffing oli ollut juoksijoille. Siellä päästiin lämpimpään saunaan ja sen jälkeen syömään. Sauna ja ruokailu kuului osallistujamaksuun (30€).
Palkintojenjaossa koittikin aikamoinen yllätys, kun olin kolmannella sijalla naistensarjassa ja sain palkinnoksi osallistumisoikeuden ensi vuoden jäätiejuoksuun! Siispä ensi vuonna uudestaan, jos jäätilanne vaan sen sallii. Suosittelen lämpimästi!
Ps. seuraavana yönä meidän perheessä alkoi oksennustauti...
Kevätjäät 2014
Mauri tarkkailee jäätilannetta 2014
Osallistuminen siirtyi tälle vuodelle ja koko alkuvuosi meni aika epävarmissa fiiliksissä näinkö tänäkään vuonna päästään juoksemaan. Juoksu järjestettiin lauantaina 21.3 kello 12 ja alkuviikosta tuli varmistus, että jää on tarpeeksi vahvaa.
Harmillisesti meidän perhe on ollut koko alkuvuoden vähän väliä kipeenä ja juuri tuo juoksuviikko oltiin kuumeessa. Oltiin miehen kanssa jo lähes varmoja, että perutaan tuo juoksureissu, mutta torstaina olo oli jo sen verran parempi, että pääsin vielä viimeiselle (ja viikon ensimmäiselle) testilenkille. Perjantai menikin sitten lepäillessä tuon torstain reilun seiskan jälkeen, mutta lauantaina heräsin ihan fressinä ilman taudin hiventäkään!
Ei siis muta kuin lähtöviivoille!
Maalissa on helppo hymyillä, vaikka ei siihen kovin kauaksi aikaa voinut jäädä seisoskelemaan, oli niin kylmä!
Ps. seuraavana yönä meidän perheessä alkoi oksennustauti...
Kommentit
Lähetä kommentti