Vaarojen maraton 2015

 Näinhän siinä TAAS kävi, että varsinainen kisaviikko sairastettiin. Ja pelättiin, ettei pystytä osallistumaan. Torstaina olo oli vielä aika kaamea, mutta hyvien rohtovinkkien ansioista kenties olo oli perjantaina jo aivan mainio. Suunta kohti Kolia siis. 

Ajettiin perjantai-iltana suoraan Kolin huipulle ja Luontokeskus Ukkoon ilmoittautumaan, näin sitä ei tarvinnut jättää aamulle. Huipulla oli ihan jäätävä tuuli, ja seuraavaksi yöksi olikin luvattu kunnon myrsky.

Luontokeskus Ukko

Innostuin ostamaan Salomonin pisteeltä itselleni maastojuoksukengät. Ostin kun halvalla sain! Ja tietenkin saman tien päätin, että näissä lähden seuraavana päivänä juoksemaan, eli aioin tehdä klassisen virheen "uusien kenkien sisäänajo" itse kisassa :)

 Yövyttiin Maatilamatkailu Jänisvaarassa www.maatilamatkailu.fi, koska Maurin lähtö 42 kilometrille oli jo aamulla seitsemän aikaan. Oma lähtöni oli onneksi vasta 10.40, joten ehdin hyvin saada itseni ja lapset ravittua ja lähtövalmiiksi. Olo oli lauantaiaamuna taas melko kurja, ja tuntui, että flunssa on palaamassa. Vaatetta piti laittaa kunnolla päälle, oli nimittäin aamulla vielä ihan järkyttävän kylmä. Yöllä oli Valio-myrsky riehunut ja kisapaikalle ajaessamme puita oli kaatunut useassa eri paikassa, varsinkin ylhäällä parkkipaikan läheisyydessä. Kisan jälkeen kuulimme, että itse reitin varrelta kansallispuistossa kaatuneita puita oltiin käyty sahaamassa juoksijoiden edestä, ja että puu oli kaatunut erään myöhään perjantai-iltana ilmoittautuneen auton päälle, kun hän oli ollut ajamassa Ukko-Kolin huipulta alaspäin! Puu oli kaatunut suoraan kuskin kohdalle, mutta onneksi hänelle ei käynyt mitään. Myös ultramatka oli peruttu myrskyn vuoksi. Kaikki sarjat juostaan kansallispuistossa, joka on luonnonsuojelualuetta, joten siellä juokseminen keskellä myrskyä olisi ollut liian vaarallista. Tosi harmi, että myrsky sattui juuri samalle yölle!

Päätin lähteä tuossa myöhemmässä 10.40 lähdössä, jossa tavoiteaika 15 kilometrille oli yli 1,5 tuntia. Nopeammat lähtivät siis 10.30, joten kovin paljoa etumatkaa ei annettu. Jättäydyin vielä porukan perälle, koska olin melko varma hitaasta etenemisestä näin flunssan jälkimainingeissa.

Vielä hetki lämmittelyä toppaliivissä.

Alkuruuhka.

Heti ekan kilometrin aikana huomasin kuitenkin, että jäin "hitaaseen sumppuun", kun polku olin noin puoli metriä leveä, eikä ohittaa voinut. Jossain vaiheessa pääsin sitten ohittamaan, ja ensimmäinen 5 kilometriä meni kuin lentäen. Polkujuoksu on niin mun juttu! Mäkränahon kohdilla kävin tosin vessassa ja jäin vähän jälkeen, mutta itse nousu Mäkrälle sujui aika ripeästi. Tiesinkin etukäteen reittiprofiilia katsoessani, että suurinpiirtein ensimmäiset 10km on laskua ja sen jälkeen loppumatka pelkkää nousua, joten mun logiikalla alkumatka kannatti päästellä, koska lopussa pitäisi kuitenkin kävellä.

Suunnitelma ei siinä mielessä toiminut, että melkein heti kun tulin tieosuudelle, oli pakko välillä kävellä. Akillesjänteet oli tulessa, kenties huonon alkulämmittelyn (sitä ei ollut) ja yhtäkkisen muhkuraisen alustan vuoksi? Tiellä tasaisen tappavan suoran juokseminen tuntui loputtomalta! Kaikki, ketä olin ohittanut polulla menivät tässä vaiheessa minusta ohi, myös noin 10-vuotias tyttö, kenet olin lähdössä pongannut. Onneksi polulla taas juoksu sujui vähän paremmin, mutta vielä tuli toinen piiitkä tieosuus, joka meinasi kyllä tappaa tylsyydellään...

Melkein huipulla, hissikuilu.

Laskettelurinteessä.

Polulla meno taas helpotti eikä jänteisiinkään koskenut enää yhtään. Mutta kyllähän se loppumatka oli kävelyä. Tässä vaiheessa kello oli mennyt eteenpäin tunti 20 minuttia, joten olin ihan positiivisesti yllättynyt vauhdistani. Kuvassa ollaan siis kivuttu melkein Ukko-Kolin huipulle laskettelurinteitä pitkin, mutta tästä lähdetään vielä jyrkästi alaspäin satamaan, ja sieltä alkaa se todellinen nousu huipulle ja maaliin.

Heti sataman jälkeen 43 kilometrin voittaja meni minusta ohi, juoksemalla, kuinkas muuten :)
Itse sain järkyttävän selkäkivun tuossa sataman nousussa vasemmalle puolelle, josta kipu säteili pakaraan ja vasempaan jalkaan. Tuntui mahdottomalta siirtää vasenta jalkaa eteenpäin, oikeassa ei ollut mitään ongelmaa. Onneksi välillä tuli vähän tasaisempaa ja pääsi juoksemaan, jolloin kipua ei tuntunut. Sitten vielä viimeinen nousu.

Viimeinen nousu alhaalta päin.

Viimeinen nousu huipulta!

Sitten ei muuta kuin viimeinen puristus maaliin! Aika 1.56 ja sijoitus kuudeskymmenesviides.

Jee! I did it! Fiilikset juoksun jälkeen oli hyvät, ei tuntunut ollenkaan liian raskaalta ja vaikka kipuja olikin matkan varrella niin suunnittelin kyllä ensi vuonna osallistuvani 43 kilometrin matkalle! Salomonit toimi loistavasti eikä rakkojakaan tullut, vaikka kengät oli ensi lenkillään. Juoksun jälkeen ei ollut edes kovin kuollut olo, vaikka aikaa meni rutkasti ja sijoituskaan ei ollut ihan top kympissä, niin ensi vuonna sijoitus voisi parantua jo sillä että

a) olisin terve
b) kävisin useammin kuin pari kertaa lenkillä edeltävinä 4 kuukautena
c) tekisin alkulämmittelyn :)

Vaarojen maratonissa ei periaatteessa ole huoltoa ollenkaan, eli juoksijoiden pitää kantaa omat juomiset ja syömiset mukanaan. Vesipullojen täyttöpisteitä on, ja toki ensiapu ja muu asiaan kuuluva huolto. Vaarojen maratonin reittiä kehutaan (polku-)juoksijoiden keskuudessa paljon, ja itsekin haluaisin tuon 43 kilometrin reitin kokemaan ja näkemään.

Itse en tykännyt yhtään siitä, että 15 kilometrin reitillä melkein 10 kilometriä juostaan tiellä! Kolilla kuitenkin polkua riittää melkoisen paljon, ja minulle tiellä juokseminen on jostain syystä vastenmielistä ja ennen kaikkea tyl-sää. Toki reittien suunnittelussa pitää ottaa monta asiaa huomioon, kuten turvallisuus, se, että samaan aikaan juostaan monta eri sarjaa ja se, että kyseessä on luonnonsuojelualue jne. mutta kyllä polkujuoksusta jää jotain puuttumaan, jos ei saa juosta polulla ;)

Polkuosuudet sinisellä katkoviivalla, tie ruskealla yhtenäisellä viivalla.

Muuten tapahtuman järjestelyistä ja puitteista ei ole kuin kiitettävää! Maalialueella oli heti huoltohenkilökuntaa kyselemässä vointia ja tarjoamassa juomista. Saunaan ja suihkuun pääsi hotellille ja ihana ja todella runsas salaatti- ja keittobuffee odotti maisemaravintolassa. Johan sen ilmoittautumismaksun (noin 40e) maksaa jo tuosta ruuasta!

Lisäksi osallistujat saivat yhteistyökumppaneilta mm. Vaarojen maraton buffit ja vuosikalenterit 2016. Saunan ja ruuan jälkeen jäimme odottamaan Mauria 43 kilometriltä lasten kanssa.

Mauri tuli hienosti 43 kilometriä retkisarjassa ilman suurempia ongelmia. Mitä nyt seuraavana päivänä haettiin kävelykepit sairaalalta :)